Kun harmaa aika vuodesta alkaa. Mutta hei olipahan kuitenkin komea ruska!
Kuten varmasti moni on huomannut, ovat kotisivumme ja blogi olleet viime aikoina hieman huonolla hoidolla. Kun ei vaan ehdi, niin ei ehdi. Ja sitten priorisoidaan, kuten kuuluu. Mutta ei hätää, uudistuksia on tällä saralla työn alla ja luvassa on nopeampaa ja helpommin päiviteltävää alustaa. Näin ollen meidän matkaa on siis helpompi ja nopeampi seurata. Julkaisu tapahtunee heti alkuvuodesta.
Sillävälin;
Täällä Ellen pennut, Mikki ja Martta ovat jo kuuden viikon ikäisiä. Sanotaanko näin, että jo tällä kokemuksella voin todeta, että eri rotuisissa koiranpennuissa, niiden kehittymisessä, sekä hoidon vaativuudessa on valtavasti eroja. Hyvin mielenkiintoista. Mutta siis yhtä kaikki ihania ovat pennut ja kova pohdinta päällä jättääkkö kotia mittään vaiko sijoittaa molemmat.
Tässä taas hieman harvinaisempaa kuvamateriaalia; Kennelimme molemmat kasvattajat; Emmi ja Anna viettämässä koti-iltaa yhdessä. Samalla tietysti kovasti maailmaa parantamassa. Paljon olisi meillä sanottavaa moneenkin asiaan, mutta joskus on ehkä viisaampaa olla vain hiljaa.
Toisaalta, jos kukaan ei koskaan sano asioita ääneen, eivät ihmiset välttämättä tule edes ajatelleeksi mitään muuta kuin yhtä totuutta. Hieman huolestuneina seuraamme esimerkiksi mitä on meneillään omassa rodussamme Whippeteissä.
Pari sanaa siis yleisesti terveystutkimuksista, sekä Eläinlääkäriasemien toiminnasta yleisesti.
Tähän väliin vanha viisaus hyvästä rengistä ja huonosta isännästä on melko osuva. Kirjoitan tämän ihan vain herätelläkseni ajatuksia.
Tiettyyn pisteeseen on tietenkin hyvä asia, että terveystutkimuksia koirille tehdään - jotta saadaan pahimmat sairaudet karsittua (todennäköisesti) joukosta pois. Eli kannatan tietenkin terveystutkimuksia koirille, järkevissä mittasuhteissa.
Kaikista näistä tutkimuksista huolimatta, lienee itsestäänkin selvää, etteivät nekään valitettavasti takaa pennulle täysin tervettä elämää loppuun asti. Eihän kukaan itseään kunnioittava kasvattaja voi sellaista luvata. Genetiikka se kuiten on loppuviimeeksi arpapeliä ja yllätyksiä, ei niin mieluisia, ilmestyy aina toisinaan. Valitettavaa, mutta harvoin onneksi kuitenkaan mitään niin vakavaa, joka merkittävästi heikentäisi koiran elämänlaatua. Elämänlaatu - lienee se tärkein mittari kuitenkin.
Mutta, kun mennään terveystutkimuksien tai hoidon kanssa ylipäätään, tietyn pisteen ylitse, kehottaisin jokaista pohtimaan, sen kaiken datan ja tutkimusten lomassa, sitä kylmää tosi-asiaa, että eläinlääketiede on nykymuodossaan myös melkoisen menestyvää liike-toimintaa. Iso bisnes siis, jonka motivaattoreita ja vaikuttimia voi kukin sitten itse tahollaan pohtia. Tiedätkö, jos koiralla todetaan virtsatietulehduksen oireet, riittäisikö pelkkä pika-testi ja ab-kuuri aluksi, vai otetaanko suoraan rutiininomaisesti steriili pissanäyte, ultraus ja ab-herkkyysmääritys. Kontrollikäynti vielä viikon päästä. Ja niin edelleen.
Oletko koskaan ajatellut tarjolla olevaa tutkimusarsenaalia tältä kannalta? Varsinaisia lobbareita ei lienee yhdistykseemme pesitynyt.
Otetaanpa vaikka esimerkkejä ihan elävästä elämästä. Eräs kasvava pentumme kävi hiljattain rokotuksilla erällä nimeltä mainitsemattomalla suurella ketjuuntuneella Eläinlääkäriasemalla. Sijoitusperhe otti yhteyttä, että pitääkö olla huolissaan. Olin jokseenkin hämilläni saamaastani epikriisin pituudesta. A4. Käytännössä koko koira oli käyty -todella- lävitse, kirjaimelliseti hampaista lämpöjen kautta varpaiden nikamiin. Mikä on tietenkin hyvä asia, mutta siinä kohtaa kun aletaan kirjoittamaan takajalkojen mahdollisesta teippaamisesta - honkkelikonkkeli kasvavalle pennulle, jolle nyt todennäköisesti on kulmauksia siunaantunut hieman keskivertoa enemmän. Taikka tulevasta maitohampaiden poistamisesta, päivittäisestä hampaiden pesusta ja kerran vuodessa tapahtuvasta hammaskiven poistosta, normaalina rutiinina. Epikriisiin, perus rokotuskäynnin yhteydessä, niin sanotaanko, että tuli melko sanaton olo.
Lyhyesti toinen läheltä seuraamani case. Ystäväni iäkkäämpi labradorinnoutaja ja oireilevat korvat. Jälleen eräs suurempi ketju kyseessä ja 700€ korvahuuhteluita pitäisi tehdä joka toinen viikko, toki muun hoidon ohessa. Pari huuhtelua nyt takana ja hinta on jo yllättäen tippunut neljään sataan euroon. Seuraavana toimenpiteenä on omistajalle ehdoteltu mahdollisuutta tuhansien eurojen arvoisesta korvakäytävien poistoa. En tiedä mitä se käytännössä tarkoittaa, enkä ole varma haluanko tietääkään. Lainatakseni vastaanottovirkailijaa "Jotenkin vain ne raha-asiat aina tuntuvat järjestyvän. "
.....
Ja kun me kaikki pitäisimme mielessämme myös sen tosi-asian, että niin Rakkaita kuin koirat meille ovatkin. Ne ovat, tai niiden tulisi olla, silti vain koiria. Ongelman perimmäinen ydin lienee se, että suurelle osalle rodun (kuin rodun) ihmisistä ne näyttelevät jo paljon suurempaa roolia, missä ei nyt sinänsä ole mitään väärää. Kukin tavallaan. Mutta näin ollen mm. myös terveysasioiden mittasuhteet alkavat sitten hieman vääristyä. Ystävälle halutaan vain parasta, missä ei ole sinänsä mitään väärää.
Mutta.
Kuinka moni meistä, ihan ihmisistä, on käynyt yhtä laajat terveystutkimukset lävitse ennen mahdollista jalostuskäyttöä? Taikka virtsatietulehdus. Kuinka monelta on otettu punkteeramalla näyte ab-kuuria varten? Entäpä lähipiiri? Kuinka moni 60 - 70v kansalainen elelee ilman mitään vaivoja, oireita taikka lääkitystä.
Harmaa ja märkä; on se sana
Patu on edelleen kuvioissa mukana. Nähtiin pellolla kettu metsästämässä myyriä.
Eräs laiska lauantai
Joulu on tulossa...
Kuva vielä kun ruska oli
Lumi ja Manolo käymässä osteopaatilla. Me käydään Hanna Kivisellä, Helsingissä.
Röllimetsässä
Ja kyllä, toisinaan me harjoitellaan porukalla
Hertta, Leon ja Muru
Nana
Lori ja Lori vapaalla
Sekä reenataan myös juoksulajeja
Että sellasta. Tässä söpöilee vielä Diego.
