Niin se vaan on kuukausi hujahtanut edellisestä postauksesta. Kaikki pennut ovat nyt lähteneet onnellisesti omiin koteihinsa. Ja ihan kiitettävästi teiltä kaikilta onkin tullut kuvia ihasteltaviksi :)!! Niitä on aina ilo saada, kaunis kiitos niistä.
Vaikka pentuja oli se yhdeksän ja ei nyt enää varsinaisesti kesäkeleissä menty, oli tämä pentue kokonaisuudessaan kuitenkin ehkä hieman rauhallisempi, kun se viime kesäinen kymmenikkö - jotka olivat kyllä aivan vallattomia.
Tästä pentueesta jätimme kaksi pentua sijoitukseen; yllä olevan Namun ja Solen (
American Beauty), joka muutti Muru-mamman mukana Orivedelle. Valinta oli kaikkea muuta kuin helppo, mutta loppujen lopuksi päädyimme näihin kahteen, ehkä melko ennalta arvattavaan suloisuuteen. Namu on ensimmäinen pentumme, joka tuoksuu korvan takaa aivan syreenille.. hajuvedet siis omasta takaa!
Bonuksena Hazy (
Ava Adorable), jolla oli ja mäni jo luntakin tässä matkan varrella ;)
Ja tosiaan, ei mene asiat aina niin kuin suunnittelee ;). Nytkin allekirjoittanut ehti ilmoittaa
muutaman koiran Voittajiin, tavoitteena esittää siellä mustaa kasvattajaryhmää, kun kappas kappas Myy (
Black Mamba) menikin ja aloitti juoksun. Reilua kuukautta aiemmin kuin sitä odottelimme... mutta ei sen niin, eiköhän tässä jotain keksitä ;).
Ja viimeisenä, vaan ei suinkaan vähäisimpänä, meidän Monalla (
Ch Taraly Black Panther) dignosoitiin mitraaliläppävuoto. Pitkä tarina kuinka ultraan päädyimme, mutta lyhykäisyydessä diagnoosinvirallinen nimi on Endokardioosi, siitä lisää esimerkiksi
TÄÄLLÄ. Monallahan on aiemmin nuoruudessaan kuulunut sydämestä sivuääni, mutta se oli aortan alueelta ja diagnosoitiin ns. fysiologiseksi. Nyt tämä uusi sivuääni kuuluu vähän eri puolelta sydäntä.
Monan kunto on hyvä, ei minkäänlaisia oireita sydämen vajaatoiminnasta. Sydämen ultrannut ell. Seppo Lamberg oli sitä mieltä, että jos hän lähtisi ennustamaan niin todennäköisesti menee Mona yli kymmenvuotiaaksi ilman lääkitystä ja joka tapauksessa vielä vuosia. Pumppuvoimaa oli erinomaisesti, joka oli hyvä asia.
Mutta onhan tämä nyt silti hieman murheellista, vaikkei mistään kaamean vakavasta asiasta olekaan kysymys. Aika kuulemma näyttää, onko tämä ns perinnöllistä muoto vaiko rappeutumaa. Ei auta, että koira on tutkitusti ollut terve keväällä 2012 - syksyllä 2013 tilanne voikin olla jo toinen. Toki ikää tulee koko aja lisää, Monahan täyttää ensi vuonna jo 8 ja tämän tyyppinen läppävuoto alkaa tavallisimmillaan 7-10 vuoden iässä.
Tässä vaan mielestäni korostuu se kuinka tärkeätä olisi tutkia myös niitä iäkkäämpiä jo jalostukseen käytettyjä narttuja (kuin myös uroksia). Sekä se - niin loppuun jauhettu fakta - siitä tosiasiasta kuinka tärkeätä olisi pyrkiä käyttämään niitä jo hieman iäkkäämpia (ja terveeksi tutkittuja) uroksia. En väitä että itse niin aina tekisin, mutta tähän tulisi mielestäni pyrkiä. Uroksen jalostukäyttö 10 vuotiaana on aivan mahdollista, mutta nartun jalostuskäytön aloittaminen 7 vuotiaana, jolloin suurin osa erilaisista sairauksista olisi jo tullut ilmi, ei liene kenestäkään kovin mielekäs ajatus.
Mutta mitä pidempään on kasvattanut, sitä hankalammaksi tämä tuntuu koko ajan menevän. Tieto lisää tunnetusti tuskaa ja kasvattajana sitä on ehkä vähän pakko tuskaantua. Sitä alkaa pohtimaan, että johonkinhan ne kaikki sukutaulun Sesset ovat joskus kuolleet, ja en oikein jaksa uskoa että kaikki ovat menneet pelkkään vanhuuteen, tyyliin 14 vuotiaana kotisohvalla takan ääressä.. nukahtaneet vain pois, joka sinänsä on Kaunis ajatus. Nykyään ollaan onneksi avoimempia näistä asioisa kuin ennen, mikä on oikea suunta. Sillä yhtään tervettä sukua ei voi olla olemassa. Tai jos on, olen hyvin kiinnostunut kuulemaan lisää ;).
b.JPG){kind=link}