Manta pieni massueläin

Manta kävi meillä tänään poikkeamassa, ja aika ihanasti on maha jo pyöristynyt. Oikein soma on pikku massu. Ja aika tarkalleen pitäsi pentujen kahden viikon päästä maailmaan putkahtaa. Itse näin unta jo ennen astutusta kuudesta pienestä raidallisesta pennusta. Pohja oli hyvin vaalea ja raidat mustia. Isoja valkoisa merkkejä, saas nähdä pitääkö uni paikkaansa ;). 

Lisää kuvia galleriassa

Maastoissa kulkee 2012

HVK:n maastoista, syyskuun loppu 2012

Jotta jos minä aivan oikein näitä tilastoja luen, niin meillähän menee maastoissa oikein kivasti! Kyseessä siis Maastojuoksun Suomi-Cup tilasto 2012 . Pitääkin vissiin alkaa vaan näitä tilastoja kelaamaan läpi :D.

Normaalikokoisissa nartuissa;

Iitu (Give It To Me) sijalla 35/82 (kaksi kilpailua)
Manta (Miss Tiger) sijalla 59/82 (yksi kilpailu)
Linda (Hetken Tie On Kevyt) sijalla 71/82 (yksi kilpailu)

Ylikorkeissa pyyhkiikin jo sitten oikein muikeasti

Cuba (Rocky Prince) sijalla 5/101
Darwin (Panther's Daydream) sijalla 9/101
Remi (King Of My Castle) sijalla 23/101
Papu (My Miami) sijalla 28/101
Kurro (Icy Arctic Pearl) sijalla 72/101 (yksi kilpailu)

Iso Kiitos Pialle, Riikalle, Tarjalle, Annelle & Samulille ja Sonjalle & Mikolle! Tulevalla kaudella jälleen tavataan :)! Tosin allekirjoittaneella menneen sinne syksyyn ennen kuin Vera pääsee kykynsä näyttämään.

On ollut hienoa seurata kuinka Mona on periyttänyt juoksu-innokuuttaan myös pennuillensa. Itsehän se ei ole juossut kuin pari starttia. Monalla on ollut vähän sellainen taipumus, että jos juoksukumppaniksi sattui selkeästi heikompi pari, niin saattoi alkaa napsimaan kaveria. Ja diskihän sieltä sitten tulee. Tasaväkisen juoksukaverin kanssa ei tällaista ongelmaa ollut. Mutta ei ole kiva, jos pariksi sattuisikin ensikertalainen, vähän hitaampi koira. Sitä kun ei koskaan tiedä etukäteen. Vieheellä Mona ei ole koskaa mitään kelleen muulle sanonut. Ja sitten jos ajetaan muuta kuin muovipussia niin näkee vain ja ainoastaan kohteen...

Näin jälkiviisaana, se on ollut kuitenkin aika nuori, alle parivuotias kun sitä juoksutin. Se ei varmaan ole ollut vielä ihan 100% viehevarmakaan. Voisihan se olla nyt jo ihan toisentyylistä se meno. Tosin nyt sitten alkaa mietityttämään terveysseikat. Mona täyttää ensi kuussa seitsemän vuotta. Kun hän ottaa sitten sen ajamishomman kuitenkin niin tosissaan tätänykyä, ovat varpaat kovilla, etenkin jarrutuksissa. Syksyllä 2011 käytiin muutamissa harkoissa ja sitten talvi 2012 paranneltiinkin varpaita. Pohja ei saa olla Monalle yhtään kova.

Voi hyvin olla että me tyydytään Monan kanssa vaan kotikirmailuun. Vera saa sitten tulevalla kaudella aloitella juoksuhommia ;).

Vuoden näyttelywhippet 2012

Vuoden näyttelywhippet  2012 - kilpailussa
Whohoo :) sieltähän löytyy meidän Darwin (Mimi Chill's Panther's Daydream) sijalta 18!!!!

Kiitos Riikka ahkeroinnista, ollaan jo kuiteskin listoilla teidän ansiosta :)!! Niin ja kuvituskuvahan on sen vuoksi, että Darwin ossaa myös juosta. Ja hyvin osaakin. Plakkarissa jo 2 sertiä ;).

Kasvattajatätikin teki uudenvuodenlupauksen ja koettaa tulevan vuonna ahkeroida tuon oman pikkulakun kanssa kehiä vähän enempi ;).

Kevät pentuja tulossa.. :)

Käytiin Mantan kanssa eilen ultrassa. Ja juu. Pentuja olisi siis tulossa :). Eläinlääkäri löysi ainakin neljä, joten siis sellaista "normaalikokoista" katrasta olisi lupa odotella viikolla 6.

Yhdistelmä TWA:ssa

ja 

kotisivulla

Uusi vuosi

.. ja uudet (vaiko samat) kuviot jälleen :). Vera kävi viime viikolla kontrollissa sen murtuneen leuan kanssa. Rautalankaviritelmät poistettiin ja leuka oli lähtenyt hyvin parantumaan. On saanut jo turvotettua nappullaa, kera lihojen. Viimepäivinä on myöskin saanut muutaman kanafileen järsittäväksi - ja voi sitä riemua!

Kyseessähän on siis koiranpentu, joka tykkää kanniskella/kanuta suussaan vähän koko ajan jotakin. Paitsi nyt tietty nukkuessaan. Mitään mustekynää kummallisempaa ei ole ainakaan vielä viimeistellyt, mutta maistelee (ilman sen suurempia hampaanjälkiä) niin tuolinjalkoja, pöytää, sormia, kynnyksiä, lasten leluja... lista on pitkä. Ja vielä pitäisi pari viikkoa koettaa ottaa iisisti. Tyyppi vaan on laittanut päreiksi jo kolme kuonokoppaa... Että sinänsä ihme että paraneminen on näinkin hyvällä mallilla. Tilannetta on toki nyttemmin helpottanut paljon, että on päässyt juoksemaan jälleen muiden kanssa, tosin sen first-enemy kuonokopan kanssa ;).

Vera tähyää

Mona mamma patsastelee :)

Ja ensi viikollahan meillä olisi tiistaina Mantan kanssa ultra. Ja ja kyllähän tuo vissiin pahoinvoivalta on viime päivinä vaikuttanut, joten saattaapi hyvinkin olla että niitä kevätpentuja olisi tuloillaan ;).