Melkein keväisen lämmintä

Ensimmäistä kertaa tänä talvena raaskin riisua koirilta takit pois. Niin mukavan lämmintä ja tyyntä sattui iltapäivällä olemaan. Romeo sai kuitenkin pitää vällyt yllä, hieman herkkähipiäinen kun tuppaa olemaan. Ja koiratkin nauttivat silminnähden lämmöstä ja lumesta :).

Mona ottaa "pylly-hepulia", eli heittää volttia itsensä ympäri

Ensi viikolla olisi sitten Keijon loma. Olin vähän suunnitellut, että olisi aikaa ulkoiluttaa ompelukonetta. Mutta kappas kummaa, taas tänään tuli puhelu Kangastukusta " että valitettavasti tilauksenne toimitus myöhästyy jälleen.. " . Ei siinä mikä, mutta tämä oli jo sarjassaan kolmas puhelu saman tilauksen kanssa, joka on tilattu jo helmikuun toinen päivä. Että jos mulla kestää, niin kestää jollain muullaakin :)

Team auringonpalvojat

Kun sää on edelleenkin aamuisin kuin suoraan Siperiasta, eivät koirat juurikaan pissityslenkkiä pidempään pihalla viihdy. Koirien huoneen ikkunan edessä on kuitenkin mainio paikka ottaa kaikki ilo irti lähenevästä keväästä ja mukavan lämpimästä auringon paisteesta. Yllä Romeon tyylinäyte eiliseltä :)

Mona vilvoittelu vuorossa

Ikkunasta on kuitenkin mukava katsella mitä pihalla puuhaillaan..

.. ja lumihommiahan siellä

.. kotioravat voivat edelleen hyvin, vaikkakin haukutaan lähes pävittäin pystyyn.. ;)

Harmaan eri sävyjä

Kaiketi tästä voisi otsikon puitteissa jotain paljon filosofisempaakin lohkaista, mutta tällä kertaa kyseessä on ihan vain puhtaasti harmaa sää. Onneksi oli maanantaina kamera mukana aamulenkillä ja vielä Miisan kerhoillessa vähän enempi aikaa kuvaamiselle, sen verta veikeä oli valaistus.

"Mitä sä oikein suhraat, mä oon täälläpäin :)!"

" Jokos voitais mennä? "

Laskiaista viettämässä

Kävimme Miisan ja Saanan voimin Laakson Ratsutilalla, joka yllätti positiivisesti tasokkuudellaan. Jos tällä mammalla olisi se ikioma hevonen ja liikaa rahaa niin siellä se todennäköisesti majailisi :). Ohjelmassa oli talutusratsastusta, pulkkaratsastusta, makkaran syöntiä ja keppihevos-estekilpailu, joka oli erityisesti Miisan mieleen. Saana lepäili vielä tällä haavaa rintarepussa... :)

Jyväskylästä.. ja vähän kotoakin

Vähän lähtee toisinaan kestämään päivitysten saanti nettiin asti :). Mutta siis viikko takaperin sunnuntaina poikkesin päivämatkalle Jyväskylään, moikkaamaan kasvatteja. Niitä kun siellä suunnalla asustelee kolme kipaletta. Ensin kävin Säteen (Mimi Chill's Beauty As Jewel) luona. Säde oli oikein herttainen ja suloinen neiti.. raidallinen kopio äidistään, ainakin ilmeensä puolesta :). Kooltaan Säde on Monaa ehkä vähän matalampi, mutta pidempi rungoltaan. Loistavia seisontakuvia saadaan odotella sitten kesäkuulle, mutta ainakin nähtävissä on että neiti on kasvanut, jos ei muuta. Isot kiitokset Elsalle ja Pentille hyvästä huolenpidosta :)!

Kuin kaksi marjaa...

Säde 10kk

Remi 10kk

Ja Remikin (Mimi Chill's King Of My Castle) oli kasvanut kovasti sitten viime näkemän :). Aluksi epäilin itseäni olenko ollenkaan oikeassa paikassa koska koiran haukuntaa ei kuulunut ovikelloa soittaessani. Mutta siinä Remi nökötti ovella heti vastassa... ei kuulemma juuri koskaa hauku, paitsi leikkiessään :). Vautsi, Remi ei ole ainakaan ilmiselvästi perinyt Monan omaa pöllöily-geeniä :). Remin kokoa on hankala arvioida, kun ei verrokkia tullut matkaan, mutta siis mistään hyttys-hämähäkistä ei ole kysymys, kuten ei muidenkaan pentujen kohdalla. Karkea arvio 52 ja 53 väliin menis :). Kiitos Pialle ja Jukalle kestityksestä, ja kameran lainasta :). Tampereella nähdään sitten!

Samalla reisulla poikkesin vielä Kurron (Mimi Chill's Icy Arctic Pearl) ja Lukan luona. Kurro on ollut syksyn ajan vähän remontti-apulaisena ja samalla miehistynyt hurjan paljon :)! Korkeutta ei (onneksi) ole tullut sitten viime syksyn juurikaan lisää, massaa ja täytettä kylläkin rutosti. Kurrokin on tässä kevään aikana menossa viralliseen mittaukseen maastokirjoja varten, joten ei tarvitse enää pitkään arvailla korkeutta mutta vaajaat 53cm omaan silmään olisi. Kiitokset Tarjalle ja kumppaneille kahveista, ja pian nähdään mekin :).

Kotopuolessa on viimeviikolla ollut havaittavissa myös valoilmiö nimeltä auringonpaiste. Samalla toki pakkasta tahtoo olla enempi, mutta muutama kohmeisin käsin napsittu kuva kuluneelta viikolta.

Näin matkustaa pienin team-member

Kaiketi se kevätkin sieltä joskus tulee. Takapihalla ei tähän mennessä koskaan ole ollut noin paljoa lunta. Saas nähdä kukkiiko krookukset vielä maaliskuussa... ;). Asiasta toiseen, täällä on kovasti pohdittu alkaisiko omakotitalon rakennustyömaa vielä tänä keväänä, vai meneekö ensi kevääseen. Asta-messuilla tuli eilen käytyä vähän inspiraatioita hakemassa, mutta voi olla että kevät 2011 on todennäköisempi aloitusajankohta kuin tuleva kevät.

Oman mausteensa soppaan antaa vielä se seikka että ikkunasta vasemmalla näkyvään (tämän alueen viimeiseen) metsälämpäreeseen on kaavoitettu rivareita. Ja alueen maaperätutkimukset on nyt viimeinkin sitten aloitettu ja 20m päässä meidän makuuhuoneesta... Toisaalta jos vanhat merkit pitävät paikkansa, itse tutkimuksista menee noin puolesta vuodesta vuoteen, ennen kuin mitään alkaa tapahtua.

Papu ja Oliver

Johanna ja Oliver (Mimi Chill's Black Superstar) olivat meillä kyläilemässä viikonlopun ajan. Joten säiden salliessa suunnistimme kohti lumista Kaarinan polkua kera Papun (Mimi Chill's My Miami), Miisan, Monan ja Romeon. Jostain syystä Romeota ei juurikaan remuaminen uppohangessa jaksanut huvittaa.. "vanha" herra keskittyi vain lähinnä sivusta seuraamaan nuorempien remuamista. Mamma Monakin juoksi tunnin aikana enemmän kuin normaalisti kahteen viikkoon... Tarvitsee kyllä oikeasti laittaa vakavasti harkintaan se oma nuori vauhdin pitäjä. Ei vaan, jahka nämä kaksijalkaiset tenavat tästä nyt ensin varttuvat niin katsotaan sitten ;).